Huomenna mennään mökille. Vanhempieni pitkä ja työntäyteinen mökkiprojekti alkaa olla loppusuoralla ja on ihana päästä katsomaan millainen mökki on sisältä nyt kun se on asuinkunnossa. Vielä neljä vuotta sitten mökki oli  vain siirrettynä paikanpäälle kasana vanhoja hirsiä. Tänä kesänä en olekaan ehtinyt mökille kuin kerran aikaisemmin, joten innolla odotan huomista. Tuolloin mökki oli vielä kylmänä, sisustamatta ja ilman listoja. Mökkituliaisiksi olen tehnyt lapsille lelulaatikon ja lisäksi aion viedä yhden vanhoista kuparipannuistani, jotta retrokirpparilta ostamani ihana posliinikulho mahtuu keittiön hyllylle. Mökille on tulossa myös vanhempani ja appivanhemmat. Varsinainen perheviikonloppu siis tiedossa.




Lelulaatikoksi muutin vanhan perunakorin. Näitä ihanuuksia oli taloon muutettaessa navetassa vaikka kuinka paljon. Nyt moni on jo löytänyt tiensä uuteen käyttöön, mutta on niitä vielä jäljelläkin. Pesin laatikon karhunkielellä suihkussa ja ompelin sisuksen vanhasta pellavaisesta pöytäliinasta tai laudeliinasta. Varma en alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ollut, kun keskellä meni sauma. Molemmille puolille tuli kuitenkin nuo kauniit kirjailut tuohon ulkopuolelle tulevaan osaan. Sisuksen laatikko vaati, sillä kolot laatikossa on niin suuria, että kirjat ja pienet lelut tippuu muuten kyydistä kun laatikkoa siirtelee. Uskon että lelulaatikko sopii hyvin mökin muuhun sisustukseen. Täytin tietysti myös korin, sellaisilla leluilla  joita ei ole hetkeen kotona käytetty. Meillä on niin paljon leluja että hyvin niistä riitti yksi kopalinen myös mökille.

 

Nyt sain vihdoin aikaiseksi tehdä kaksi vuotta sitten Pilttipiiri-lehdessä olleen muistipelin valmiiksi. Tämä lähtee siis myös lelulaatikon mukana kohti Haapamäkeä.



Lelulaatikkoon tein myös lorupussin. Kortteihin käytin vanhat kiiltokuvani. Tällaiset pussukkalelut, joissa on paljon osia on kiva viedä mökille, jossa ne ei pääse häviämään ja sekoittumaan muihin tavaroihin niin helposti. Kotiin en olisi näitä tehnytkään. Pitäisi Ainolla nyt riittää puuhaa mökkeilessä, puuhommien lomassa. Hänen lempipuuhaansa siellä kun viimeksi oli puuhommat ukkon kanssa, eli puiden haku puuvajasta ja niiden laittaminen kiukaan ja padan pesään.

 

Eilen illalla sain valmiiksi nostalgia-langasta pipon. Ohjeen löysin osoitteesta http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=93908. Erittäin kiva ohje, jossa koko pipon läpi tehdään joustoneuletta mutta nurjien ja oikeiden silmukoiden paikkaa vaan vaihdetaan 3 kerroksen välein. Mielekkäämpi neuloa kuin pelkkä tavallinen joustoneule tai sileä ja tulee kivan palmikkoisen näköistä ilman ihmeempiä kikkailuita, joita en olisi osannut kuitenkaan tehdä. Lisäksi pipossa oli todella kiva kavennus osio. Minulla on sen verran pitkulainen pää että lisäsin 2cm pipoon pituutta ja jätin piposta tupsun pois. Lisäksi minulla oli läytössä 4,5 kokoiset puikot, eikä 5-5,5 kuten ohjeessa, joten lisäsin 4 silmukkaa. Oikein kiva tuli piposta ja mukavan ohut, että voi pitää jo näillä keleilläkin.

Nostalgia-lanka oli mukavan oloista neuloa. Neuloin tämän pyöröpuikoilla, mutta silmukoita oli sen verran vähän, että se oli hieman hankalaa, joten jos teen toisen, niin teen varmaan sukkapuikoilla.

 

 

Nostalgia-kerässä on 100g lankaa ja pipon jälkeen lankaa oli vielä paljon jäljellä. Mammallani on tänään nimipäivä, joten tein aamulla lahjaksi heijastin nauhan. Tällaisen tapaisen olen ajat sitten nähnyt jossain ja nyt päätin kokeilla itse. Nauhan tein virkkaamalla pylväillä ensin tarpeeksi pitkän nauhan ja sen jälkeen virkkasin pylväsrykelmin nuo pyörylät reunoihin. Vieläkin lankaa jäi jäljelle, mutten tiedä mihin sitä vielä käyttäisi. Yllättävän riittoisa on ollut tuo kerä. Tässä heijastin nauhassa on nurjalla puolella villakangas suiru, joka kiinnittyi samaan aikaan kun ompelin heijastimen tähän kiinni. Nauhan saa kiinnitettyä tarranauhan avulla vaikkapa käsivarren ympärille kun lähtee kävelemään.

Tässä kuva vielä heijastinnauhasta aukinaisena.



Tällaisessa projektipussissa olen kudintani säilyttänyt ja kiikutellut mukanani. Olen nähnyt tällaiseen ohjetta useammassakin paikassa ja tein yhden kesällä tästä samasta kankaasta, joka on ensimmäiseen asuntooni ostettu paneeliverho. Sen pussukan annoin kuitenkin ystävälleni, joka tuli Tampereelta meitä moikkaamaan. Pidin siitä kuitenkin niin paljon että tein viime viikolla uuden kun sain lapsoset samaan aikaan päiväunille. Pussukan kylkeen ompelin muutaman pitsikukkasen. Löysin kesällä kirpparilta pitsisen kukkapöytäliinan eurolla ja ostin sen ihan askartelua varten. Tähän pussukan malliin ihastuin paljon ja näitä pitääkin tehdä lisää. Tyttökin voisi tykätä kun pussin saa kiinni ilman hankalaa vetoketjua, mutta tavarat pysyy hyvin sisällä.

Vo ihanuutta. Meidän pieni nukahti syliin keinutuolissa illalla velin juotuaan. Mikäs sen ihanampaa kuin nukkua äidin rinnalla masu täynnä lämmintä velliä.



Uskomatonta kyllä, mutta mun ompeluinto on nyt tauolla ja mulle on tullut jonkinlainen sadonkorjuu innostus. Mies on poiminut paljon puolukoita ja tein raaoista puolukoista hyytelöä. Sienet on jo toisen kerran tänä syksynä kerätty pois pihakoivun alta ja vispipuuroa ja puolukkaurvosta on myös tehty, sekä kaalipataa. Myös puuhellaa ja pönttöuunia on nyt lämmitetty kesän jälkeen ensimmäistä kertaa ja tuntuu niin syksyiseltä. Myös virkkaaminen ja neulominen on alkanut kiinnostaa kun syksy on alkanut. Minulle tulee aina syksyn tullen siihenkin innostus, vaikken kovin hyvin osaakkaan neuloa tai virkata, mutta jotain pientä ja helppoa tekee mieli tehdä. Cittarissa on nyt uudet nostalgialangat tarjouksessa ja ajattelin niistä tehdä itselle ja miehelle pipot. Meillä kummalakaan kun ei ole kunnollisia pipoja kuin oikein kunnon pakkaskeleille ja niitä toivottavasti saa vielä odottaa. Tosin suunnittelin pipoa miehelle vasta joululahjaksi. 

Tällainen satsi sieniä tuli kotipuun alta tällä kertaa. Heinäkuun lopussa siitä sai jo samantaisen satsin. Viimeksi ne käytettiin kaikki heti ja osan annoin pois, mutta tällä kertaa ajattelin käyttää sienet pannulla ja laittaa pakkaseen. Litrasta puoliraakoja puolukoita sain kolmen ison pilttipurkin verran puolukkahyytelöä. Hyytelöstä tuli todella hyvän makuista. Yllätyin itsekin.

Eilen illalla keräännyimme naisten kesken erään ystävän luo aiheenamme kirjojen silpunta, eli askarreltiin vanhoista kirjoista. Ilta meni nopeasti hyvässä seurassa ja saimme ihania juttuja aikaiseksi. Ystävä ja hänen tyttärensä olivat käyneet kurssin ja opettivat meitä muita. Lisäksi meillä oli apuna kirjastosta lainattu kira. Kun muutimme muutama vuosi sitten tähän taloon, yläkerrassa oli iso laatikko vanhoja kirjoja, jotka mielestäni olivat tylsiä, mutta taas kerran olin iloinen että olin säästänyt vinttiin nekin enkä koskaan heitä mitään pois. Nyt niillekin kirjoille koitti uusi elämä.

Ensin teimme kaikki tällaiset ihanuudet kirjoista. Mitä kulahtaneemman sävyiset sivut, sitä kauniimpi lopputulos mielestäni on. Tämä tehtiin poistamalla kirjasta kannet ja sivut käänneltiin siälle päin yksitellen. Osalla meistä oli paksumpi kirja, jolloin se ei pysy näin pöydällä vaan vetää itsensä pyöreäksi. Niistä tuli myös kivan näköisiä, kun sellaisen laittaa pystyyn pöydälle. Päälle voisi laittaa vaikka kynttilän alustalla. Pitää varmaan joskus tehdä itsellekin sellainen. Tästä en tiedä vielä mihin kättöön tämän otan. Ehkä keittiöön lapputelineeksi tai olohuoneeseen ja laitan tähän muutaman valokuvan.

Siihen käyttöön näitä voisi tehdä toisenkin.



Tein myös yhden tällaisen paperipallon, josta tuli mielestäni ihana. Näitä meinasinkin tehdä vielä viisi lisää ja laittaa ne joulukuusen ensi jouluna. Alla näkyy pallon työvaiheita. Leikkasin ensin snapsilasin avulla ympyröitä, joita tarvittiin yhteensä 20. Halkaisija näissä on noin 5cm. Niihin tehtiin taitokset pahvikolmion avulla. Paloista tehtiin liimaamalla taitoksia toisiinsa kaksi viiden palan tötteröä ja yksi kymmenen palan nauha, josta tehtiin lopuksi rinkula ja tötteröt liimattiin sen molemmin puolin. Yksinkertainen mutta aikaa ja sorminäppäryyttä vaativa koriste.



Viimeviikolla tein vessaan uuden maton trikookuteesta. Olin kauan harkinnut virkkaavani pyöreän maton, mutta se on kuulostanut aikaavievältä ja raskaalta. Kerran törmäsin jollain keskustelupalstalla tällaiseen linkkiin: http://familyfun.go.com/crafts/hula-hoop-rug-995304/, jossa matto on tehty hulavanteen avulla. Viime viikolla kävin Jätti-Rätissä kudeostoksilla ja vannekin piti hankkia samana päivänä että pääsi heti alkuun. Samaisessa linkissä on myös paljon muita askartelu ideoita.

Maton "loimet" vanteen ympärille tein vanhasta yöpaidastani. Muuten käytin maton tekemiseen pääasiassa valmiskudetta, mutta vaaleansinistä tein joukkoon vanhoista yöhousuistani. Ensin piti vaan soittaa mammalta ohjeita kuinka matonkudetta leikataan. Luulin vaan leikkaavani ne, mutta en sitten tiennytkään kuinka olisin ne leikannut, kun ensimmäistä kertaa kudetta aloin leikkaamaan.



Tällainen on matto valmiina. Aluksi ajattelin tekniikan olevan älyttömän hyvä ja olihan matto helppo ja nopea tehdä. Yhteensä aikaa meni varmaan noin 3 tuntia, mutta päättelyvaiheessa huomasin että matosta tui hieman epätukeva, sillä loimien välit on loppuvaiheessa niin pitkät ettei matosta tullut niin tiivistä kuin olisin toivonut. Ylimääräisten lointen pujottelu takaisinpäin mattoon kyllä auttoi paljon, muttei lopputulos siltikään ollut niin tukeva kuin olisin halunut. No kyllä matto vessaan kelpaa. Siinä kohtaa saa seuraavaksi käyttää aivosolujaan kun mattoa pitäisi pestä, sillä ainakaan pesukonetta, painepesuria tai juuriharjaa en lähtisi käyttämään.





Tänään aamulla vauva nukkui pitkään ja me teimme pikkuneidin kanssa nukensänkyyn peiton ja tyynyn. Alunperin minun piti tehdä nukelle tilkkupeitto kukkakankaista, mutta neiti ihastui kirpparilta ostamaani muumikankaaseen. Koristeeksi laitettiin pilkulliset silkkinauharusetit.



Tänään olen vihdoin saanut keittiön kattoon häkkyrän, jota olen sinne haaveilut jo 4 vuotta. Viikonloppuna sain vihdoin tehtyä sen ja tänään sain sen kattoon kiinni. Sain tähän idean ystävältäni, jonka keittiössä on ollut vastaava jo kauan. Pidin siitä jo lapsena ja päätiin silloin että joskus minunkin keittiööni tulee tällainen. Sen jälkeen kun muutimme Takalaan olen ollut aikeissa sitä tehdä, mutta nyt se on vihdoin toteutettu. Kehikko on heinäseipäistä ja se on jollain hamppunarun tapaisella kinni katon koukuissa. Vielä laitan varmaan rautalangan varmistamaan siihen lisäksi, että varmasti pysyy katossa.

Tämän näköinen häkkyrästä tuli. Ripustin sinne oman pikkukorini, jolla on hyvä hakea herneitä pellolta ja neidin pienen pärekorin. Lisäksi siellä on huovutettuja porkkanoita ja sipuli, sekä pari kangassydäntä. Laitoin myös meidän harvemmassa käytössä olevat kuksat ja emalimukit sinne koristeeksi, pois kaapista tilaa viemästä. Lisäksi joitain talosta löytämiäni aarteita, kuten keritsinsakset, sekä itse tekemäni puukon.  

Vihdoin ehdin pitkästä aikaa tänne kirjoittamaan. Kesä on ollut puuhaa täynnä, miehen kesäloman aika varsinkin, enkä ole mitään ehtinyt tänne laittamaan. Kuitenkin jotain on ehtinyt tapahtua ompelurintamalla ja muuten vasta tapahtunut onkin. Tässä vähän muistiaisia kesälomalta.

Sekä minä, että isäntä saimme uudet kesähatut. Molemmat ohjeet ovat uusimmasta käsityölehdestä. Oma lakkini on ns. huivilakki, eli huivin näköinen mutta on sen verran ompeleita että lakkia on helppo käyttää. Varsinainen emännän huivi, mutta mukava päässä ja kiva siitä, että saan tukkani sinne sisään jos on kuuma, eikä ole näkyvyyttä häiritsevää lieriä. Ei ehkä ole kuitenkaan sellainen, että voisi poistua kotoa tuo päässä kun mustikkaan tai sienestämään. Huivin kangas on vanha pöytäliina. Isännän lätsä on lasten kaavan avulla tehty, mutta piirsin isoimman koon reiluin saumavaroin. Lätsästä tuli oikein kiva ja on ollut kovassa käytössä. Kangas on pappani vanhasta työpaidasta, jonka hän antoi liian lyhyiden hihojen vuoksi minulle uusiokäyttöön. Lippakovikkeena käytin kaksinkertaisena taskukansiosta leikattua palasta.

Muistelua kesältä, vaikka eihän kesä vielä ole ohi. Ylimmässä kuvassa olemme Paimiossa kotieläintilalla, jossa parasta oli pupujen syöttäminen. Keskimmäisissä kuvissa ollaan tuttavien mökillä ja alimmassa sällillä on päällä ikuisuuden vanha säästöpankin paita, jossa lukee: säästän ensimmäistä miljoonaani.

Meidän neidillä tuntui olevan liian vähän lyhythihaisia mekkoja, jonka voisi kotoa poistuessa laittaa päälle, joten piirsin kaavat marimekon teepparimekosta ja oikein kiva tuli. Leppiskangas on jättirätistä. Kangasta jäi vielä hieman, saa nähdä mitä siitä tulee. Sälli sai joustofroteesta housut ja lakin. Housut on leikattu mallin mukaan ilman kaavaa ja lakki on Tassunjälkiä blogin kaavan mukaan tehty. Hyvät tuli molemmista. Tuo joustofrotee on jättirätistä ja on aivan ihanan pehmeää. Housuja varten kankaan alunperin ostinkin, mutta lakille tuli tarvetta, sillä meidän poika kasvaa kuin rikkaruoho ja kaikki ohuet lakit on jäänyt pieneksi. Tein elämäni ensimmäisen kerran resorikanttausta lakin kohdalla, mutta se onnistui yllättävän hyvin, eikä ollut niin vaikeaa kuin olisin luullut. Apua hain ensin netin kautta kun tosiaan ihan uusi asia oli. Nyt on suunnitteilla jo montaa uutta juttua, johon resorikanttausta tulisi. Itsellekin olen pari paitaa ommellut, mutta niistä kuvaa myöhemmin kun joku on ne ensin minun päälläni kuvannut.

Elokuun alussa lähdettiin katsomaan omalta sienimaaltamme kanttarelleja ja n. 3 litraa niitä löytyikin. Meillä on omassa pihassa roskiksen vieressä kaksi isoa koivua, joiden väliin kasvaa joka vuosi valtavasti kanttarellia. Todella kätevää, kun ei tarvitse kauempaa hakea. Viime vuonna sain kahteen otteeseen siitä sieniä, yhteensä 5 litraa.

Kesäterveisiä kaikille!