Joulumyyjäiset

Ensi sunnuntaina on joulumyyjäiset, joihin menen äitini kanssa myymään. Tähän laitan nyt kuvia tekeleistäni, joita lähden sinne kauppaamaan.

Näitä heijastimia minulla oli joulumyyjäisissä viime vuonnakin ja näitä sai kaikki sukulaiset myös joululahjasksi.



Tänä vuonna tein myös täman näköisiä heijastimia virkattujen kaveriksi.



Myös näitä oli myynnissä jo viime vuonna ja näitä on saanut myös koko suku. Nämä ovat siis perunatikkuja, eli ehdoton joka kodin keittiöväline, jolla voi testata pottujensa kypsyyden. Eivät riko perunaa, kuten haarukka ja ovat söpöjä.



Nämä ovat vahakankaasta ommeltuja askartelu/leipomisessuja noin 1,5 - 4-vuotiaille. Näitä on enemmänkin, mutta kuvasin sain osan.



Molemmat vahakankaat on niin nättejä että ylijäämistä leikkasin pois kaikki ehjät kuviot ja tein niistä magneetteja. Ainakin muffinssit voisi olla tosi herkullisia jääkaapin ovessa.



Näissä pusseissa on kuivurilla kuivattuja suppilovahveroita minigrip-pusseissa. Mieheni sienestysinto tuotti niin paljon satoa, että kuivattuja suppiloita tuli paljon yli oman tarpeen.



Nämä purkit ovat kakkuainepurkkeja. Osasta purkeista saa lahjan saaja tehdä itselleen piimäkakkua ja osassa on aineet karkkikekseihin. Isoissa pilttipurkeissa on vuorotellen mantelilastuja ja rusinoita. Kakkuainepurkeista puuttuu vielä jokin kangas kannen päältä, sekä ohje purkin saajalle/ostajalle.

Päällystettävistä napeista olen tehnyt ison kasan ponnareita. Ihanan syötävän näköisiä vaikka itse sanonkin. Näitä on tosi kiva tehdä. Ja käyttää.



Virkattuja sydämiä, joissa on sisällä rautalankaa.

Näitä ja jotain muutakin on myynnissä sunnuntaina. Ainakin lusikkakoruja lötyy myös, sillä niitä minulta jäi vielä viime joulusta.



Surua

Mieheni ihana mamma siirtyi pilvenreunalle ja tänään oli hautajaiset. Kun mamma kuoli aloin tehdä neitokaisellemme hautajaisiin mekkoa. Se oli jotenkin minun tapani muistella mammaa samalla kun tein sitä. Tein mekon vanhasta kotimaisesta aikuisten mustasta samettiliivista, jonka selkäpuoesta tein etukappaleen. Sen taakse tuli napit ja takakappeleet tein liivin etupuolelta. Harmi ettei minulla ole kuvaa liivistä ennen mekoksi muuttumista. Helman saumat, sekä selässä olevat reunasaumat ovat ikäänkuin alkuperäiset. Halusin mekkoon harmaan virkatun kukkasen ja harmaan pitsin keventämään mustaa mekkoa sopivammaksi pikkutytölle. Kukka on virkattu vaaleanharmaasta mohairlangasta. Helman pitsi on pitsivarastoistani löytynyt kaunis reunapitsi, joka kuitenkin oli valkoinen. Värjäsin pitsin uittamalla sitä kahteen otteeseeseen vesikipossa, jonne olin sekoittanut tummanharmaata kangasväriä. Ensimmäinen värjäyskerta ei tuottanut tarpeeksi tummaa harmaata ja siksi uitin pitsin siellä kaksi kertaa. Taakse tuli rusehtavanharmaat napit.



Tässä vielä kuva hautajaismekosta neidin päällä, sekä edestä että takaa.




Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilvenlento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.


 



Toteutunut haave

Mulla on ollut kesästä saakka haaveena sellanen kaappi jonka sisään voisin piilottaa ompelukoneen ja tarvikkeet, silloin kun en ompele. Sellaiselle on ollut tarvetta olohuoneessamme, sillä se on käytännössä ainut paikka jossa voin ommella ja meidän ruokapöytä on näyttänyt yli puoli vuotta erittäin kaoottiselta. Jopa mieheltä on meinannut mennä hermot siihen. Se on lisäksi ollut hankalaa, sillä kun tulee vieraita olen joutunut keräämään kaikki takaisin alakertaan ja siivoaminen on kestänyt todella kauan ja sen jälkeen aloituskynnys ompeluksiin on ollut suuri kun kaikki on täytynyt taas raijata takaisin. Nyt sain aivan ihanan kaapin tuohon tarkoitukseen. Ihana mieheni löysi sen kirpputorilta ja vielä maksoi kaapistani puolet. Nyt se komeilee olohuoneen nurkassa. Ei ollut aivan helppo projekti löytää oikeankokoista, ompelukäyttöön soveltuvaa kaappia, joka olisi meidän molempien maun mukainen ja vielä järkevän hintainen. Silti olen yllättynyt että se löytyi näinkin nopeasti. Tässä kuvia ylpeydenaiheestani.

Eli tällainen vanha ja kaunis yksilö. Missään ei ole vaneria käytetty ja paljon on tehty käsin ilman mitään koneita. Loimukoivua on pintapuoli ja virassaan toimii loistavasti.



Klaffin sisällä on 10 pientä laatikkoa nippeleille ja niiden päällä yksi pitkä laatikko, jossa on nyt kaavat. Ompelukoneen saa ihanasti työnnettyä piiloon tuonne keskelle. Keskiössä oli kolme pikkulaatikkoa ja sellainen lukollinen "viskinpiilotuspaikka". Toivottavasti emme tehneet mitään valtavaa antiikkirikosta, kun poistimme keskiön ompelukoneen tieltä. Ei ollut kovin helppo homma, sillä kaappi on tehty niin hyvin ja kaikki on tehty pyrstöliitoksin. Siististi niitä ei olisi saanut pois kuin purkamalla koko kaappi. Pappani lupasi eheyttää sen lukollisen pikkukaapin, joka keskellä oli, jotta saamme sen muuhun käyttöön.


   



Pikkulaatikoihin sain omiin laatikoihinsa nauhat, napit, pitsit, helmet ja ompeluneulat ja sakset. Nyt kaikki on ihanassa järjestyksessä ja vielä käden ulottuvilla ommellessa. Klaffin alla olevissa kolmessa laatikossa minulla on kankaita.- Kaikki eivät kyllä mahtuneet kaappiin, mutta ne laitoin laatikoihin, joila uskon olevan eniten käyttöä. Ylimpään laatikkoon laitoin puuvillat, keskimmäiseen trikoot ja resorit ja alimpaan muita, eli fleeceä, velouria, villakangasta ja sisustuskankaita.
Olen aivan todella onnelinen kaapistani!

 

Syksyn sato talteen

Nyt minulla on jäänyt ompelu todella vähään sillä minua on purrut jonkinlainen sadonkorjuukärpänen. Niin varmaan miestänikin, joka hakee minulle jatkuvasti lisää suppilovahveroita. Omenapuu on myös tyhjennetty. Meillä on pihassa sellainen ikivanha puolikuollut omenapuu, joka kuitenkin tekee todella hyvää satoa. Puu on jotain vanhaa lajiketta oleva talviomenapuu, jonka omenat on erittäin hyviä hilloon ja piirakoihin, sillä omenat on happamia, eikä oikein sovi syötäväksi sellaisenaan. Vaikka puu onkin pystyynkuolleen näköinen, omenoissa ei koskaan ole ollut rupea tai muuta vikaa ja niitä on paljon.

Tytär ilmoitti, ettei syö muuta hilloa kuin omenahilloa, joka meillä oli aivan loppu, eikä auttanut kun ruveta hillon keittoon. Nyt on hilloa enemmän kuin tarpeeksi.

Vanhempani ostivat tänä syksynä kuivurin, jolla voi kuivata vaikka mitä. Minä heti lainasin sitä ja nyt on 10 pussia kuivia suppilovahveroita ja pari pussia omenalastuja. Myös kokonaisia siivuja kuivasin, sillä ne on narussa kauniin näköisiä ja niitä voi käyttää joulupaketteihin koristeeksi tai kranssiin. Tai sitten saavat olla vain koristeena. Sieniä on myös pakastimessa useampi pussillinen.



Naisten kesken teimme alkuviikosta tällaisia tonttuja neulahuovuttamalla. Tuli oikein kivan näköisiä. Tässä oma versioni. Myös hieman isompaa ehtisin aloittaa, mutta se on vielä kesken. Tontuissa on kahden kokoiset styrokspallot. Lakki on huovutettu niin, ettei sen sisällä ole mitään.



Viikonloppuna lähdimme koko perhe sienimetsälle ja voi sitä suppilovahveroiden määrää. Noin 10 litraa saimme poimittua reilu tunnissa hyvinkin pieneltä alueelta, jonka jälkeen pikkuneiti oli jo ihan väsynyt ja kaikki kippomme täynnä. Vauveli nukkui koko reissun vaunuissa ja minä ja mieheni saatiin rauhassa poimia sieniä, kun koira ja pikkuneiti makoilivat sammalmättäillä pitkin metsää. Ei tyttö kuulema osaa kävellä metsässä. Kivaa kuitenkin oli ja seuraavana aamuna pyydettiin taas päästä sieniä keräämään, mutta nyt on kyllä suppiloita jo omaan tarpeeseen. Kohokohta taisi olla eväshetki. Mukana oli mehua, nakkeja ja omenoita.

Meillä oli taas alkuviikosta tyttöjen ilta ja tälläketaa tuunailimme purkkeja ja tölkkejä. Kivaa oli ja ihania tuotoksia saimme aikaan. Tässä omat tekeleeni.

Nämä lasipurkit lähtevät luultavasti joulumyyjäisiin erilaisin täyttein. Tuon peltilaatikon pidän itselläni ja ajattelin säilyttää siinä leimasimia ja tarroja. Kuvien ja koristeiden kiinnittämiseen on käytetty ohennettua erikeepperiä ja piparikoristeet on tehty taikataikinasta, johon on lisätty piparkakkumaustettu. Tuoksuvat ihanalle ja värikin on parempi. Kannet puuttuu vielä isoista purkeista, kun niille täytyy ehkä tehdäkin jotain.



Päiväunilta heräsi pieni menninkäinen...



Syksyisiä terveisiä kaikille!

Mökkitunnelmia