maanantai 27. tammikuuta 2014

Tammikuuta

En ihan ehtinyt viimeisten joululahjojeni kanssa Nuutiksi tänne päivittämään kuten lupasin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. 

Eli tässä lahja joka valmistui juuri ennen joulua ja unohtui kuvata. Joulun jälkeen kävin sitten kuvaamassa uudessa osoitteessaan. Toive oli joulukuusen koriste ja minä päädyin näihin. Ihan suht tyytyväinen olen lopputulokseen. Lankojen pitäminen takapuolella tarpeeksi löysällä oli haasteellista, mutta yhtään en joutunut purkamaan ja aikaa yhteen palloon meni noin pari tuntia. Ohje on Novitan sivuilta. Vielä yksi malli jäi käyttämättä sillä kolmeen eri palloon löytyy Novitan ohjeesta neulekaava. Saatan hyvinkin tehdä näitä tulevaisuudessa lisää. Ohjeen mukaan näihin käytetään Novitan wool-lankaa, mutta minä käytin nallea ja nallekerät ovat sen kokoisetkin että kahdesta kerästä tekee punavalkoisia palloja vaikka kuinka. Oli näitä myös ihan koukuttavaa tehdä että ymmärrän jotenkuten Norjalaisia miehä, Arnea ja Carlosia, jotka ovat tehneet kirjankin neulotuista joulupalloista, jossa on 55 eriaista mallia.. Täytyy varmaan etsiä kirja ensi jouluna käsiin niin saa lisää erilaisia kuvioita palloihin.


Tämä mekko jäi myös kuvaamatta ennen kun ehti jo pakettiin. Mekko on tehty ikean fleecepeitosta, kierrätysnapeista ja taskut jostakin tilkusta joka on jostai joutunut kangaslaatikkooni. Kuvassa mekko on saajan päällä ja on ollut kuulema jo näillä pakkasilla kovassa käytössä.


Tässä on oma versioni samasta mekosta. Tein tämän jo syksyllä, mutten ole ennen ehtinyt laittaa kuvaa blogiin asti. Molemmat mekot on tehty samalla omalla kaavallani. Tai oikeastaan kaavaa minulla ei edes ole vaan laitoin taitetulle kankaalle erään kotelomekkoni taitettuna ja tein muutokset leikatessa. Hupun malli on vähän mikä sattuu ja "ohjeen" huppuun löysin vaatekaapista, eli etsin sellaisen hupparin, jossa oli samanlainen huppu jonka tahdoin mekkoon ja katsoin miten se oli tehty. Oma mekkoni on tehty samettiverhosta, jonka löysin mökkikunnan kirpputorita kahdella eurolla. Taskukangas on mammani vanhaa pussilakanaa, jota rakastan ehkä eniten kaikista kankaistani ja sen kyllä varmasti huomaa kun niin moneen olen sitä käyttänyt. Vielä fleece versionkin taidan itselleni tehdä. Aika mukava kotimekko.


Tämä tässä taas on oma joululahjani anopilta. Olen aivan ihastunut tähän valurautaiseen lettupannuun. Kuinka kätevä se onkaan. Ulkoilemaan lähtiessä sen voi laittaa jo hellalle lämpiämään ja aloittaa paistaminen heti kun tulee takaisin sisälle. Kuvassa paistuvat mustikkaletut, jotka olivat koko perheen mieleen ja ne hävisivät parempiin suihin samaa tahtia kun niitä valmistui. Heitin siis vain lettutaikinan sekaan mustikoita pakastimesta. Ovat tosi hyviä, eivätkä tarvitse kuin hiukan sokeria pintaan. Pinaattilättyjäkin paistoin tällä pannulla viikko sitten ensimmäistä kertaa eläissäni. Olen luullut että pinaattilättyjen tekeminen olisi vaikeaa mutta ihan samaan lättytaikinaan heitin sekaan pakasteesta hienonnettuja pinaattikuutioita. Helppoa siis sittenkin.

 Viime viikonloppuna olimme pitkästä aikaa laavulla koko perheen voimin ja testasin pannua sielläkin. Erittäin hyvin paistui letut myös hiilloksen päällä. Tällä kertaa laitoin taikinan sekaan hiukan kardemummaa. Alla pari kuvaa laavulettujen paistosta. Karvakorva vahti paistoa erittäin suurella tarkkuudella. Näihin nuotiontuoksuisiin tunnelmiin. Hauskaa talvea kaikille!













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti