lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kuplia, kuplia, jättikuplia.

Tänään meillä on ollut saippuakuplapäivä. Uskomattoman koukuttavaa puuhaa. Koko perhe ollaan koko päivä vaan tehty kuplia ja jopa me aikuiset ollaan hurahdettu hommaan täysin. Olimme keskiajan markkinoilla kesäkuussa Turussa, jolloin jokirannassa oli tyttöjä tekemässä jättikuplia kahden tikun väliin kiinnitetyillä matonkuteen pätkillä. Siitä se idea sitten lähti.




Tähän lystiin tarvitset siis kaksi keppiä ja niiden väliin kaksi puuvillaista narua. Käytimme kengännauhan oloista narua, jota laatikostani löytyi pitkä pätkä. Lisäksi kokeilimme trikookudetta, joka toimi myös loistavasti. Ohuempaa puuvillanaruakin kokeilin, mutta se oli huonoa, meni solmuun helposti ja oli liian kevyttä. toinen naru pitää olla pidempi kuin toinen, sillä kuplaa tehtäessä lyhyt naru vedetään kireälle ja löysä tekee kuplan. Meillä neljävuotiaskin suureksi hämmästyksekseni osasi tehdä kuplia todella hyvin. 
Pienin kuplantekijäkin avustettaessa, mutta hän keskittyi enimmäkseen saippuanesteen vaahdottamiseen, joka ei ole kuplien teon kannalta hyvä asia. Kuplat onnistuvat huonommin, jos litkun seassa on paljon vaahtoa ja se kannattaa välillä kuoria pois. 

Litkun tein edellisenä iltana valmiiksi. Ohjeen löysin keskustelupalstalta. Puolitin ohjeen, sillä muuten litkua olisi tullut n. 7litraa enkä ollut varma toimiiko se. Kyllä hyvin toimii. Eli litkua varten keitin 3 litraa vettä, jonka kaasin kuumana isoon ämpäriin ja sekoitin sekaan puoli kg sokeria. Kun liuos oli huoneen lämpöistä lisäsin joukkoon n. puoli dl liisterijauhetta ja n. 4dl fairya. Ohjeessa sanottiin että vihreää perusfairya, mutta minulla oli omenafairya ja toimi ihan hyvin. Sekoitin kevyesti litkun ja jätin yöksi tekeytymään. Aamulla sitten aloitimme kuplien teon ja hauskaa on ollut. Sama litku käy myös niihin kaupan puhalluspulloihin. Jos tätä tekee vain täyttöaineeksi kaupan purkkeihin niin kesän alussa voi tehdä ison satsin kanisteriin ja käyttää sieltä koko kesä. Itse olen tänään kaatanut tätä muovikulhoon ja pitänyt kannen alla ämpärissä loppua litkua tallessa. Tämän päivän aikana  olemme käyttäneet melkein puolet vaja neljän litran satsista, mutta kyllä kuplia on tehtykin.


Tässä kuplassa näkyy meidän talo, navetta ja tytär. Hienoja juttuja nämä saippuakuplat. Kuvat on kaikki mieheni ottamia kuvia.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Helleruokaa ja heinäpoutaa

Vihdoin on alkanut kesä ja lämpö. Myös kasvimaalle kylvämäni pinaatti on kasvanut hyvin. 

Tämän näköistä iltapalaa valmistui äskettäin pinaatistani. Kuullotin ensin pannulla aimo annoksen sipulia, heitin sekaan revityn tuoreen pinaatin ja kääntelin hieman. Perään rikoin yhden kananmunan ja ripottelin sekaan hiukan suolaa ja pippuria. Erittäin hyvää oli. Suosittelen.
 Kupissa on teen virkaa ajamassa mustaherukanlehti. Siitä haudutettu tee tekeytyi munakkaan tekoajan ja on ehdoton kesäteesuosikkini ollut viimeaikoina. Eräs kaverini asui meillä pari päivää ja hän kertoi mökillä asuessaan keräävänsä kuppiin mausteet aina ulkoa ja teki minulle mustaherukan lehdestä teetä. Tykästyin ja aion kokeilla myös muita hänen suosittelemiaan makua antavia höysteitä, kuten mustikanlehdet, metsämansikan lehdet ja vadelman lehdet. Sitruunamelissa ja minttu olivat jo ennestään tuttuja minulle. Luonto tarjoaa varmasti myös muita hyvä teeaineita. Lehdet kannattaa heittää pois kupista ennen juomista etteivät tunkea suuhun. Tällä viikolla on tarkoitus kerätä kaikki pinaatti pois maasta, ryöpätä, hienontaa ja pakastaa tuleviksi pinaattilättyaineiksi. Ne ovat nimittäin meidän lasten suurta herkkua.


Tätä kesäherkkua meillä sai jo juhannuksena, mutta oli pakko laittaa kuva otsikon kesäherkkuja alle. Tähän kakkuun laitoin väliin Arlan maustettua mansikka raparperi-rahkaa ja kermaa, sekä banaanin paloja. Kakku oli ihanan raikas eikä jäljelle jäänyt kuin muruset.




Valiolta on tullut uusi appelsiini-mango mehumaito, joka maistuu hyvin paljon Solerolta. Erittäin kesäinen ihan sellaisenaankin ja kunnon kesädrinkkejä saa kun sekaan laittaa hiukan Malibua. Nam! Tulee ihan etelä mieleen. 


Tällaisia jäähilejuomamukeja on myös tullut markkinoille. Itse en ole kokeillut, mutta olen kyllä harkinnut mukin ostamista. Siihen Valion mehumaito olisi varmasti myös ihanaa. Muki on siis silikooninen ja se pakastetaan. Juoma kaadetaan mukiin, suljetaan kansi ja puristellaan niin kauan että juomasta tulee jäähilettä. Malibu voisi sopia myös hilejuoman sekaan. Kuva on otettu HS.n nettisivuilta, mutta mukia myy ainakin gigantti. Idea on ainakin hauska en tiedä miten se toimii käytännössä.

Perinteisempiä kesäherkkujani ovat varsinaissuomalaisittain piapo, eli talkkuna joka on maailman parasta helleruokaa, sekä raparperikiisseli ja kermavaahto.




Ai niin. Haluan vielä esitellä uuden työkahvimukini, jonka neljävuotias tyttäreni oli mummonsa avustuksella maalannut minulle. Muki on tehty oikeilla posliiniväreillä ja poltettu posliiniuunissa, joten se kestää myös kovempaa kulutusta. Näin hieno se on :





Tein töihin itselleni lyhyen esiliinan, sillä työtehtäviini kuuluu pienten esineiden kanssa präkääminen ja pikkuisia osia saa nyt taskuihin käsien ulottuville helposti, eikä tarvitse koko ajan olla hakemassa niitä eri puolilta. Essu oli hauska tehdä, sillä se oli niin nopea ja helppo. Olen käyttäny tähän itselleni liian isot farkut ja käyttänyt vuötärönauhan sellaisenaan eli farkkujen napilla essun saa kiinni. Farkkujen kaikki omat taskut ovat käytettävissä ja niihen lisäksi leikkasin kaksista puhkikuluneista farkuista taskut irti ja ompelin sopiviin paikkoihin. Samanlainen essu olisi avuksi varmaan useissakin töissä.


Menin siis kuukausi sitten töihin. Siksi blogissani on ollut kovin  hiljaista. Jotain olet ehtinyt tekemäänkin, mutta tänne en ole ehtinyt niitä laittamaan. Koitan ottaa itseäni niskasta kiinni ja päivittää taas vähän useammin.



Tässä vielä niityltämme heinäpoutaiset kesäterveiset!


torstai 29. toukokuuta 2014

Pihakirppistelyä

Viikko sitten helteiden keskellä vietettiin valtakunnallista siivouspäivää eli suurta piha/ ulkokirppistapahtumaan, jossa oli mukana paljon pihoja ja puistoja ympäri suomen. Itse lähdin perheeni kanssa Turun Kupittaanpuistoon, jossa myyjiä oli todella paljon. Paljon hyviä löytöjä tarttui mukaan. Tunnelma oli ihana ja hinnat edulliset. Tässä pari kuvaa kirppislöydöistäni.


Näin ihania vaatteita löysin itselleni ja tyttärelle ja kaikki nämä maksoi yhteensä vain 13e.


Myös tällaisia löytöjä tein. Kaikki tosi edullisia.




Nyt seuraa pieni mainos: Meillä on täällä Tarvasjoella myös kirppisralli niminen pihakirppistapahtuma reilu viikon päästä eli 7. ja 8.6, johon on ilmottautunut mukaan jo 30 pihaa. Kohteista jaetaan karttoja, sekä meidän kyläkaupalta ja koko viikonlopun voi kiertää pihakirppiksiä, sekä houkuttelevia kesäkahviloita. Mukana on myös paikallisia pienyrityksiä, joilla on avoimet ovet, sekä tarjouksia. Ralli ajetaan siis Tarvasjoella, joka sijaitsee n. 30km Turusta Hämenlinnan päin. En juuri tiedä millaista väkeä blogiani lueskelee tai missäpäin heitä asustaa, mutta 10 000 katselukerran raja alkaa lähentyä, joten toivon että tämä mainos tavottaisi joitain potenttiaalisia kirppistelyä rakastavia rallikansalaisia. Facebookissa meillä on oma sivu, josta saa myös ensi viikon aikana kartan, sekä listan pihoista. Lisäksi paljastuksia kohteiden tarjonnasta löytää sivuilta. Tässä linkki kaikille.

Kukkivan kirsikkapuun kera : Tervetuloa!

Jos et ole facebuukissa, mutta haluat lisää tietoa niin laita viestiä tähän alle.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Tuunaamista

Olen panostanut muutamien vaatteiden ja kenkien käyttömukavuuden parantamiseen pienellä tuunaamisell ja ehostamisella. Ostin itselleni vuosi sitten itselleni ja tyttärelleni vihreät kengät. Omiani käytin kyllä silloinkin, mutta tytär ei tykännyt "poikamaisista" kengistään. Maalasin pikkukenkiin nallen naamat ja nyt nämä kengät ovat pikkuveljen käytössä. Paljon hauskemmat kuin alkuperäiset. Päätin samalla piristää myös omia kenkiäni. Maalina käytin akrylimaaleja ja apuna pumpulipuikkoja, sekä tietysti sivellintä. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Tässä vielä kuvt kengistä.





Lisäksi muutin uuteen uskoon erään varmaan kymmenen vuotta vanhan neuletakin, jota en pitkiin aikoihin ollut käyttänyt, mutt jota en raaskinut heittää värin ja materiaalin vuoksi kirpputorillekkaan. Minulla oli myös säästössä eräs mielestä hyvin kaunis vanha puolihame, joka oli todella pientä kokoa. Yhdistin ne kaksi ja tällainen siitä sitten tuli...




Eli pikkukukallisen puolihameen leikkasin kolmeksi niin isoksi kiilaksi kun sai ja hameen vekit käytin myös. Neuletakin hihat lyhensin ja hameesta tein niihin reunat. Irsileikattujen hihojen päät ja hameen vyötärökaitaleen muutin ruusukkeiksi. Nyt olen käyttänyt neuletakkia hyvinkin paljon. Pitsin pätkäkin pääsi laatikon pohjalta koristamaan helmaa.



Toinen vaatemuutokseni kohdistui kirpparilta eurolla löytämääni kauluspaitaan ja erääseen ompelukäyttöön hankkimaani pussilakanaan. Inspiraation sain kirjasta Oli kerran housunpuntti, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Näillä eväillä syntyi ehdottomasti hienoin yöpaitani...



Yläosa on siis kauluspaita, josta on leikattu pois hihat ja leikattu pyöreä pääaukko. Rinnan alta leikkasin paidan poikki ja alaosa on lakanaa, josta on tehty yläosan kanttaukset myös. Kauluspaidan hihat pääsivät taskuiksi mekkoon. Vinkki myös kaikille, jotka karvitsevat kivaa kesäyöpaitaa imetykseen, sillä tästä saa napit auki ja on viileä käyttää. Taskuillekin imettävä äiti keksii varmasti käyttöä. 


Tällaista tuunailua tälläkertaa. Kesäisin terveisin Perhonen!


torstai 15. toukokuuta 2014

Kolme mekkoa

Minulla on kolme uutta mekkoa, jotka haluan esitellä tässä. Aloitan omasta tekeleestäni. Toinen mekko on vaatekutsuilta ja kolmas putiikista. Kaikista pidän kovasti.


 Tämä mekko on  sellainen pikatekele, joka on mahdollisimman kiva tehdä. Mekko on aikoinaan ollut iso päänyli vedettävä essu, jonka leikkasin mekoksi niin että helma ja olkasaumat säilyi entisellää. Alkuperäisistä liehukehihoista purkasin vinonauhan, jotta sain kädenteihin ja kaula-aukkoon samanväristä ohutta vinonauhaa kuin helmassakin. Kaula-aukosta leikkasin vähän liian ison, joten siihen piti tehdä muutama rypytys, mutta ne kyllä sopivat mekkoon ihan hyvin. Kangas on puuvillaa, joten mekko on varmasti viileä kesällä. Lisäksi puuvillamekko kaikessa iloisuudessaan on arjen piristys. Olen nyt jo ehtinyt käyttää mekkoa jonkin verran ja tulee varmasti olemaan kovassa käytössä.


Mekon selkään ompelin pitsivetoketjun. Pitsivetoketju on minulle ihan uusi tuttavuus. Se on toisaalta helppo ommella, kun seommellaan kankaan päälipuolelle. Toisaalta jouduin tämän vetoketjun kanssa purkamaan pariin kertaankin kun kangas meni jotenkin niin että vetoketjusta tuli aaltoileva. ahrjoitusta vaatii siis tämäkin, mutta lopputulos on jokatapauksessa kaunis. Tyttäreni mekkoa varten tilasin tällaisen vetoketkun , kun hänen mekkonsa oli ylhäältä niin pieni ettei saanut päälle, kun kangas ei joustanut. Tällä vetoketjulla asia ratkesi, sillä kangasta ei tarvinnut kääntää vetoketjua varten, eikä se siten ollu mitasta pois. Pari pitsivetoketjua jäi vielä laatikkoon odottamaan uusia ideoita.


Tässä on vielä kuva alkuperäisestä essusta, joka on taitettu kahtia leikkaamista varten.



Tämä mekko tässä on uusi jokapaikan pelastus-mekko, sillä mekko on trikoota ja käy siten vähemmän hienoihin paikkoihin, mutta on pituutensa, mallinsa ja pitsiensä kanssa juhlava. Lisäksi tähän voi yhdistää mitä koruja ja värejä tahansa. Tällä mekolla olen käynyt jo Virran Viemää konsertissa Turun konserttitalolla. Hyvä mieli konsertista, hyvä mieli mekosta. Mekko on me&i.n tämän kevään mallistoa. 



Kolmas mekkoni on ostettu Kartanoputiikki Punaisesta tuvasta, joka sijaitsee Lopella. Hauska mekko, joka myös sopii minusta sekä arkisempaan, että juhlavampaan menoon. Puoti itsessään on myös ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Siellä on paljon uniikkeja vaatteita, joita ei tule juhlissa toista vastaan. Putiikki on visuaalisesti kaunis vaatteiden ja asusteiden lisäksi myös sisustukseltaan. Tämä mekko herätti taas haaveeni järjestää kunnon vanhanaikaiset latotanssit meidän kotona. Saa nähdä joko ne toteutuisi.

torstai 8. toukokuuta 2014

Huhtikuu tiivistettynä ja pahasti myöhässä.

Tämä on kamalaa miten en meinaa ehtiä päivittämään blogiani. Nyt on kyllä ollut myös pieniä teknisiä ongelmia minulla enkä ole saanut kuvia käyttööni ennen kuin nyt. Huhtikuuhun mahtuu pääsiäinen mökkeilyineen ja  lasten synttärit. Siinä on sitten tekemistä ollutkin kerrakseen. Nyt esittelen hieman näitä myös täällä. Pahoittelut vielä että meininki täällä on ollut näin jähmeää.

Virvon, varvon tuoreeks, terveeks....

...tulevaks vuodeks...

...vitsa sulle, palkka mulle.


Uudet ja vanhat pääsiäismunani sulassa sovussa.




Tällaisen pääsiäismunan tein neulahuovuttamalla onttoon styroksmunaan. Ihan hyvin onnistui, joskin huovuttaminen oli hieman hankalaa että sauman sai menemään nätisti ilman aukkoja. Lisäksi munan kuori on aika ohut ja neula meni helposti läpi. 


Varsinaisen pääsiäisen vietimme mökin rauhassa. Tässä muutama mökkitunnelmointi mieheni kuvaamana...








Sitten synttäreihin. Lapseni ovat siis syntyneet molemmat samana päivänä kahden vuoden ikäerolla, joten vietämme tuplasynttäreitä. Juhlat olivat hauskat, kestivät monta päivää ja olivat ennen kaikkea kovin odotetut, sillä esikoinen odotti syntymäpäiviään kuin kuuta nousevaa useamman kuukauden ajan. Kyllä hän juhlistaan sitten nauttikin.


Ensin teimme tyttäreni kanssa tietysti kutsut juhliin. Tässä on esillä vain tekniikka, sillä valmeista kutsuista minulla ei ole valitettavasti kuvaa. Kutsuihin tuli siis ilmapalloj, jotka tehtiin ilmapalloila. Kun pallot kuivui, piirsin niihin mustalla tussilla narut. Tytär hoiti pallojen painamisen. Kuvat painettiin siis tavallisilla sormiväreillä ja pienillä ilmapalloilla. Tekemisen oli lapsn mielestä erittäin hauskaa ja hän muisti kertoa kaikille lähipäivinä näkemilleen, kuinka maalasi ilmapalloilla. 


Kutsuilla pitää tietysti olla tarjottavaa. Tässä isän panostus kahvipöydän tarjottaviin.



Syntymäpäiväkaukut taas ovat mummon käsialaa.


Nämä mutamuffinssit oli sitten oma herkkulisäni kahvipöytään. Aivan ihanat me&i.n muffinssivuoat siileineen pääsivät käyttöön. Vuoat olivat myös sen verran isot että makeaa todella riitti yllin kyllin. Nämä on niin hyviä.

Kahvipöydässä oli lisäksi itsetekemiäni ohuita näkkileipiä, joiden ohjeen lupaan lisätä myöhemmin. Lisäksi tein gluteenitonta herkkunäkkäriä, jossa on paljon siemeniä. Senkin ohjeen lisään myöhemmin. Erityisesti gluteenittomat ovat todella hyvän makuisia.




Tällaiset nimikoidut viirinauhat tein synttäreitä ajatellen jo varmaan maaliskuun alussa kaappiin odottamaan. Tarkoitus on laittaa nauhat muuksi aikaa vuotta heidän huoneisiinsa. Pojalla ei nyt vielä ainakaan ole omaa huonetta, mutta ehkä tulevaisuudessa. Nämä siirretään kuitenkin varmasti taas ensi vuonna synttärijuhlien ajaksi meidän olohuoneeseen. Kattolampussa roikkuvat sangalliset tötteröt äitini teki meille popcorniastioiksi. Niitä roikkui sitten sekä olohuoneen että keittiön lampuissa. Lapset tykkäsivät kovasti popsia popparinsa näistä.


Edellisenä päivänä ennen juhlia huomasin että meiltä puuttuu pöydästä kukat enkä viitsi täältä korvesta lähteä enää niitä kaupasta hakemaan. Kävin onneksi mammallani ja aloin lukea uusinta kotivinkkiä jossa oli hauska kukkaohje. Näitä sitten kyhäilin vielä edellisenä iltana. Ohje löytyy myös kotivinkin nettisivuilta.


Tässä on syntymäpäivälahjani lapsilleni. Olen vuoden päivät sulatellut mielessäni ajatusta pyöreästä automatosta, jonka ympärillä kulkee naru ja jonka keskelle voi leikin jälkeen heitellä pikkuautot ja vetää narusta matto pussiksi. Matto vaati todella pitkää kypsyttelyä jokaisen vaiheen kanssa, mutta lopputulos on todella toimiva, vaikka itse sanonkin. Ensimmäinen ongelmani oli, miten matosta saa niin painavan, että se pysyy lattialla, mutta niin pehmeän että se menee kunnolla suppuun. Maton päälinen ja pohja on nyt tehty lakanakankaasta ja sisään on piilotttu vanha jo vähän nuhruisen näköinn fleecepeitto.
Seuraava ongelmani oli että miten teen nauhakujan niin että se menee nätisti ja samalla ei ole liian tönkkö jotta se menee kunnolla suppuun. Ratkaisin asian laittamalla tukevasta nauhasta lenksut pienen matkan välein kulkemaan ympärille. Lenksujen sisällä kulkee nyöri ja kiristimenä on sellainen vanhasta takista napattu helmanauhan kiristäjä. Yksi iso ongelma oli maiseman suunnittelu, jossa mieheni auttoi minua. Hän kertoi heti, mikä kaikissa kaupan automatoissa on vikana ja mitä niistä aina pienenä leikkiessä puuttui. Ohje oli että mahdollisimman paljon oikean kokoisia parkkipaikkoja ja muita paikkoja joihin mennä. Työmaa oli ehdoton. Sinne täytyy viedä kuorma-autolla tavaraa ja siellä kulkee työkoneet. Muita paikkoja, joita tein on marketti, sairaala ja satama-alue. 
Ehkä suurinta päänvaivaa tuotti kuitenkin itse tien tekeminen. Olin päättänyt tehdä maton aplikoimalla, mutten millään keksinyt miten tien saisi nätiksi. Päädyin maalaamaan tien kangasvärillä. Tiehen kuluikin kokonainen purkki maalia, joka oli silti vähemmän kuin luulin. Otin tien ja parkkipaikkojen leveydet Brion autotalosta. Nyt talon voi sijoittaa toiseen tienpätkään, joka poistuu matolta. Reunustin ennen maalaamista kaikki tiet maalarinteipillä. Valkoiset viivat tein myöhemmin myös kangasvärillä. Puut, talot ja muut isot kohdat aplikoisin mattoon. Ikkunat, ovet, tekstit ja puoden rungot piirsin Ikean aivan loistavilla kangastusseilla, joissa hinta-laatusuhde on todella kohdallaan. Lopputulokseen koko meidän perhe on ollut todella tyytyväinen. Aikaa maton tekemiseen tosin kului monia monia tunteja.

Tässä on vielä kuva automatosta "siivouksen" jälkeen. Säkki mahtuu hyvin johokin nurkkaan, josta se on taas nopea ottaa esille. Illalla lelujen siivouksessa ehdottomasti mukavin siivottava.




Tässä vielä muutama kuva iloisista sankareista lahjoineen.