perjantai 2. marraskuuta 2012

Surua


Mieheni ihana mamma siirtyi pilvenreunalle ja tänään oli hautajaiset. Kun mamma kuoli aloin tehdä neitokaisellemme hautajaisiin mekkoa. Se oli jotenkin minun tapani muistella mammaa samalla kun tein sitä. Tein mekon vanhasta kotimaisesta aikuisten mustasta samettiliivista, jonka selkäpuoesta tein etukappaleen. Sen taakse tuli napit ja takakappeleet tein liivin etupuolelta. Harmi ettei minulla ole kuvaa liivistä ennen mekoksi muuttumista. Helman saumat, sekä selässä olevat reunasaumat ovat ikäänkuin alkuperäiset. Halusin mekkoon harmaan virkatun kukkasen ja harmaan pitsin keventämään mustaa mekkoa sopivammaksi pikkutytölle. Kukka on virkattu vaaleanharmaasta mohairlangasta. Helman pitsi on pitsivarastoistani löytynyt kaunis reunapitsi, joka kuitenkin oli valkoinen. Värjäsin pitsin uittamalla sitä kahteen otteeseeseen vesikipossa, jonne olin sekoittanut tummanharmaata kangasväriä. Ensimmäinen värjäyskerta ei tuottanut tarpeeksi tummaa harmaata ja siksi uitin pitsin siellä kaksi kertaa. Taakse tuli rusehtavanharmaat napit.





Tässä vielä kuva hautajaismekosta neidin päällä, sekä edestä että takaa.




Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilvenlento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.



 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti